Jasonin tarina
Haluaisin kertoa tarinan vuorileijonan metsästyksestä.
Viime talvena sain riista- ja kalastusviranomaiselta puhelun ongelmia aiheuttavasta kissapedosta. Eräs mies oli soittanut hänelle ja kertonut, että hänen pihallaan oli vuorileijona. Hän kysyi, voisinko käydä tarkistamassa tilanteen. Metsästyskaverini ja minä lähdimme paikalle yhdessä naisen kanssa, jolla oli kaatolupa ja joka oli aina halunnut saada vuorileijonan.
Kun saavuimme paikalle, mies tuli ulos talostaan ja näytti meille, missä oli nähnyt vuorileijonan. Jäljet kulkivat suoraan ulko-oven ohi auton sivuitse, pihan läpi ja alas purolle. Päästimme ajokoirat irti, ja ne lähtivät matkaan. Vuorileijona juoksi hulluja lenkkejä yrittäessään karistaa koirat kannoiltaan. Kun pääsimme alas, näimme vuorileijonan juoksevan rinteen poikki koirat tiukasti sen perässä.
Ei kestänyt kauan, kun koirat olivat ajaneet sen puuhun. Se oli paksussa, lumen peittämässä kuusessa. Sidoimme koirat kiinni ja valmistelimme naisen ampumaan. Kun hän ampui vuorileijonaa, se hyppäsi puusta ja juoksi rinnettä alas sekä harjanteen ympäri. Metsästyskaverini lähti etsimään verta. Luulin hänen ampuneen ohi ja päästin koirat irti. Heti sen jälkeen hän huusi: ”Löysin verta!”, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Lähdin juoksemaan harjannetta alas tietäen, että olimme pulassa.
Koirat olivat saaneet sen maahan, ja lähestyessäni näin vuorileijonan kietoutuneena yhden metsästyskaverini koiran ympärille. Juoksin paikalle, hyppäsin niin korkealle kuin pystyin ja potkaisin vuorileijonaa päähän. Se päästi koirasta irti, mutta tarttui saappaaseeni. Minulla oli jalassani Kenetrek Mountain Extreme 400 -saappaat. Vuorileijonan voima oli uskomaton!
Löysin itseni maasta yrittämässä vetää jalkaani irti. Se piti saappaastani kiinni molemmilla etutassuillaan ja puri saappaani kärkeä. Yläkulmahampaat työntyivät nahan läpi. Vaikka koukistin varpaani niin paljon kuin pystyin, tunsin yhä sen leukojen puristuksen. Lopulta sain jotenkin jalkani irti. Sen jälkeen pystyimme vetämään koirat kauemmas ja ottamaan lopetuslaukauksen.
En voinut uskoa, etten saanut naarmuakaan. Molemmat etutassut olivat tarttuneet saappaaseeni, enkä tuntenut yhdenkään kynnen tulevan nahan läpi. Vuorileijonan kulmahampaat puhkaisivat nahan, mutta eivät sisempää kerrosta. Minulla oli ollut saappaat noin neljä vuotta, ja ne kestivät hienosti tähän asti. Tyttärelläni oli pilkkiretki järvellä, joka sijaitsi aivan metsästyspaikkamme lähellä kulkevan maantien varrella.
Ystäväni on opettaja, ja hän sanoi, että jos saisimme vuorileijonan, meidän pitäisi tuoda se järvelle, jotta lapset voisivat nähdä sen. Kun olimme lastanneet kaiken kyytiin, suuntasimme järvelle. Useimmat lapset eivät olleet koskaan nähneet vuorileijonaa, joten oli hienoa nähdä heidän ilmeensä, kun näytimme sen heille.
-Jason M.